Marry Me - Spread Love, Spread Equality

Krista Siegfridsin euroviisusta voidaan olla mitä mieltä tahansa, mutta Kristan asenne ja tempautuminen mukaan kappaleellaan myös kampanjoimaan tasa-arvoisen avioliittolain puolesta ansaitsee kiitoksen. Mielenkiintoista nähdä, miten euroviisuissa käy...

Kunpa valkoinen savu ei enää nousisi

Katolinen kirkko johti aikoinaan lähes koko läntistä maailmaa. Sen rikokset ovat suurelta osin yhä selvittämättä, ja kuten vallanpitäjillä yleensäkin silläkin on taipumuksena salata ja kieltää sisäiset rikkomuksensa.  Tästä osoituksena esimerkiksi lukuisat pedofiilitapaukset, joihin syyllistyneet ovat jopa nauttineet kirkkonsa suojelusta maallista oikeutta vastaan.

Vaikka kirkon ja sen johtajan paavin valta on enää varjo entisestään, on paavilla edelleen käsittämätön arvovalta yli miljardin katolilaisen joukossa. Nyt erostaan ilmoittanut Benedictus XVI on tunnettu konservatiivisuudestaan. Hänen tiukka asennoitumisensa homoseksuaalisuutta, ehkäisyä ja aborttia vastaan on aiheuttanut mittaamatonta vahinkoa maailmassa. Paavius edustaa autoritääristä johtajuutta, josta olisi jo aika päästä eroon. Demokraattisten valtioitten johtajien pitäisi kasvattaa etäisyyttä Vatikaaniin. Suhteet voivat olla korrektit, mutta mielistelemättömät. 

Kardinaalit kokoontuvat kohta valitsemaan uutta paavia. Valinnan onnistumisesta ilmoitetaan sikstiiniläiskappelin piipusta nousevalla valkoisella savulla. Toivon, että tulee päivä, jolloin savu ei enää nouse.

Yhdysvaltoja johdetaan Raamatulla

Yhdysvalloissa valtio ja kirkko ovat perustuslailla erotettuja toisistaan. Kuitenkin maan politiikassa uskonnolla on käsittämättömän suuri valta. Presidentiksi tuskin voisi tulla valituksi ellei julista olevansa jonkin sortin uskovainen. Sillä ei ole merkitystä onko demokraatti vai republikaani. Ennen demokraatti Barack Obamaa presidenttinä ollut republikaani George W. Bush jopa sanoi olevansa ns. uudestisyntynyt kristitty, joka odottaa pikaista maailmanloppua. Hän oli myös maan erittäin vaikutusvaltaisen uskonnollisen oikeiston tukema edustaen näin mahdollisimman ahdasmielisiä ja suvaitsemattomia näkemyksiä mm. seksuaalisista vähemmistöistä ja naisten asemasta.

Obama on Bushia vapaamielisempi, mutta uskonto on hänellekin yllättävän tärkeä asia. Päivän Iltalehti kertoo Obaman perinteisestä rukousaamiaisesta, jossa tämä oli avautunut henkilökohtaisesta uskostaan kertoen hakevansa lähes päivittäin vastauksia Raamatusta, miten olla hyvä perheenisä ja presidentti, ja että hänellä on Valkoisen talon henkilökunnassaan pastori, jonka tehtävä on postittaa hänelle joka päivä yksi kohta Raamatusta.

Minussa ei herätä suurta luottamusta valtio, jonka johtajat tukeutuvat uskonnolliseen auktoriteettiin ja sen väitettyyn pyhään kirjaan oli kyseessä sitten Allah ja Koraani tai Jumala ja Raamattu. Liberalismi syntyi aikoinaan vastustamaan mm. kirkon ja sen oppien nimissä toimivien valtaa yli yksilöiden. Aatteella on työsarkaa edelleen.

Skyfall - Bond, James Bond heräsi kuolleista

Minulla on Bond-leffoihin varsin kaksijakoinen suhde. Toisaalta pidän niitä kohtuullisen tyhminä, toisaalta olen ne kaikki katsonut, halunnut katsoa ja useimmat vielä moneen kertaan. Bondeissa on jotain, joka kuuluu niihin, on niille ominaista ja jota niissä odottaa olevan, ja joka jos puuttuu, niin saa ärsyyntymään. Näin teki edellinen sarjan elokuva Quantum of Solace. Kirjoitin siitä aikoinaan täällä. Tänään minulla oli ilo nähdä uusin Bond, Skyfall ennakkonäytöksessä. Nyt ei ärsyttänyt. Keskeiset elementit olivat tulleet takaisin. Ja vieläpä hyvin nokkelasti.

Elokuvan juoni on  oikeastaan sivuseikka, tärkeämpää on juoksuttaa tarinaa sopivin väliajoin tulevin toimintakohtauksin kohden loppua, joka antaa sopivasti luvan odottaa jatkoa. Toimintakohtaukset ovat tuttua Bondia - yliampuvia, vaikka kohti ammutaankin. Hilpeä yksityiskohta on ilmeisen tahaton "varkaus" Yksin kotona -elokuvasta. 

En erityisemmin pidä Graigista 007:nä, mutta Skyfallin kehäraakki-Bondin rooli istuu hänelle. Mielenkiintoista nähdä, miten hän kykenee jatkamaan uskottavana agenttina.

Lähdin teatterista hymyillen.

Ei tullut turvaneuvoston paikkaa - pitäisikö surra?

Suomi ei saanut YK:n turvaneuvoston vaihtuvan jäsenen paikkaa, vaan hävisi äänestyksessä Luxemburgille. Poliittinen johtomme on julistanut murhettaan asian johdosta. Minä en jaksa moista surra. Oikeastaan päinvastoin. Suomi on ollut turvaneuvoston jäsen jo kahdesti, Luxemburg ei koskaan. Sitä paitsi voittajamme, n. puolen miljoonan asukkaan maa on yksi Euroopan menestyneimmistä monellakin saralla. On vain hienoa, että se saa nyt mahdollisuuden myös turvaneuvostossa. Uskon siihen oikeastaan enemmän kansainvälisellä areenalla kuin Suomeemme, jonka edelleen on kuitenkin otettava huomioon maantiede - asia, jolle emme mitään voi.

Yhteiskunnallinen tehokkuus on harhaa

Thomas Taussi kirjoittaa blogissaan yhteiskunnallisen tehokkuuden olemuksesta syvällisen analyysin, jonka päättää näin:

"Vaikka tietty yksilö tietäisi muita paremmin keinoista ja olisi nerokas ongelmanratkaisija, hän ei kuitenkaan voi päästä täydellisesti kenenkään pään sisälle käsiksi hiljaiseen tietoon päämääristä. Tällöin oman elämänsä ongelmanratkaisija ei varmuudella olisi tehokas kenenkään muun yksilön päämäärien saavuttaja. Kukaan ulkopuolinen ihminen ei tällöin edes varmuudella voisi ottaa kantaa kenenkään muun kuin itsensä keinojen "tehokkuuteen". Onko ylipäätään sopivaa edes puhua yhteiskunnan tehokkuudesta?"

Erinomainen kiteytys, jota seuraavaan kysymykseen ei voi olla kuin kieltävä vastaus. Lähestyn tätä samaa problematiikkaa väitöskirjassani.

Tapaus Finnair: osakkeenomistajana kiitän, kansalaisena en

Finnairin toimitusjohtaja Mika Vehviläinen ja hänen kyseenalaista asuntokauppaansa junailleet finnairilaiset ja ilmarislaiset välttyivät syytteiltä. Vehviläinen on päätöksen jälkeen antanut lausunnon, jossa hän sanoo oppineensa raskaimman kautta, että ei riitä, että toimii laillisesti, vaan pitää toimia myös eettisesti oikein. Uskon Vehviläisen tarkoittavan totta lausunnollaan. Hän kuten varmasti monen muunkin suuren yhtiön johtajat ovat nyt saaneet tuta, että takana ovat ajat, jolloin riitti, että yhtiön lakimies tutki ja hyväksyi asioitten kulun. Tulevaisuudessa tultaneen kysymään tietyn tyyppisten päätösten merkitystä myös yritysten markkinointijohdolta. Ja myös kuuntelemaan ja ymmärtämään, kun tämä johto sanoo, että yrityksen maineen merkitys tulee olemaan yhä merkittävämpi tekijä sen menestymisessä, jolloin ei kannata tehdä päätöksiä, jotka eivät ole yleisen oikeustajun mukaisia, vaikka olisivat miten laillisia.

Finnairin osakekurssi nousi syyttämättäjättämispäätöksen jälkeen. Tämä on ymmärrettävää, sillä omistajat kokevat yrityksen nyt voivan lopultakin keskittyä oleelliseen eli sen kehittämiseen. Osakkeenomistajana olen tyytyväinen siihen, että Vehviläinen ei saanut syytettä. Kansalaisena en sitä kuitenkaan ole. Olen samaa mieltä kuin poliisin tutkimusjohtaja. Olisi ollut jo aika saada tämän kaltaiseen tapaukseen oikeuden tulkinta.